Pienetkin edistysaskeleet antavat kyllä lisää potkua ja vahvistusta epämukavuuden kanssa kamppailevalle ohjaajalle. Ehkä tästä jotain hyvää joskus vielä tulee.

Vallu on onnistunut tekemään parit ihan kivat ulkotreenit, myös muille välittyy sen semmoinen hieman rennompi asenne tekemiseen. Maahamenoja se pystyy tekemään jo kivasti myös käskystä ja peruuttaessa. Se alkaa jopa ennakoida käskyä ja tarjoaa vähän semmoista ryömivää seuraamista. Täytyy nyt miettiä miten sen tekee. Vanha-Tiina rakentaisi siihen merkin, antaisi koiran ennakoida ja tehdä hyvät jäävät ja kun asennon ottaminen on hyvä, ottaisi tuon ennakoimisen pois, jolloin voisi saada vielä vähän lisää tuohon asennon ottamiseen. Mutta nyt mä mietin vielä hetken, eteneekö juttu noin. Mä siis pelkään, että tuon ketjun tekeminen saa taas sen jännityksen ja vaanimisen palaamaan, ainakin tuo tunnetila vaatii vielä paljon vahvistumista, että voin luottaa sen kestävän, edes seuraamisen yhteydessä.

Rennompi Vallu pystyy tekemään myös ihan kivoja istumisia, mitkä ilahduttivat erityisesti eilen illasta. Kun joka lihas ei ole jännitettyn maitohapoille, napsahtaa pylly maahan ihan eri tavalla. Lisäksi kuolleeseen leluun tarttuminen on mennyt hurjasti eteenpäin. Paras esimerkki eilen oli, kun pyysin Vallua haukkumisen jälkeen peruuttamaan, Vallu ei oikein malttanut kuunnella käskyä, vaan alkoi toheltaa, toistin käskyn äänestä ehkä tira vaatimusta ja se purki välittömästi paineen alkamalla etsiä palloa maasta. Pallo löytyikin monen metrin päästä, Vallu kävi hakemassa sen minulle ja sai toki palkkansa. Aiemmin se ei todellakaan ole lähtenyt hakemaan kuollutta esinettä noin kaukaa, mutta nyt oikein näki, kun lamppu syttyi koiran päässä. Harmi vaan toki, että käskyhän oli täysin väärä, mutta olin kyllä todella iloinen ettei se totellut =).

Myös Ria teki ihan kivat treenit. Istuminen on saanut niin paljon varmuutta, että en voi uskoa sitä todeksi. Vielä kesällä sanoin, etten tule ikinä pääsemään Rian viereen palaamaan liikkeessä istumisessa ilman, että sen tarttee kääntää päätänsä pois rauhoitelevana eleenä. Mutta nyt sen ei enää hetkeen ole tarvinnut, se ainoastaan nuolaisee kerran-pari hermostumistaan. Toki myös asento tulee varmemmin ja nopeammin, kun koira luottaa itseensä. Samoin käskytys ei ole enää niin tarkkaa ja voin antaa käskyn terävämmin mikä varmasti terävöittää myös tekemistä. Myös seisominen on varmistunut ja siinä on jäänyt nyt vähän itsestään se ylimääräinen askel pois. Lisäksi enää Ria ei sotke näitä kahta niin kuin se joskus on niitä sotkenut. Myös kaukot toimivat ihan kivasti, ei niillä ehkä kymppiä herahda, mutta pisteille päästään kuitenkin =). 

Oho, lipsahtipas positiivinen päivitys =). Noh, paskojahan noi on, ei kai tässä muuten tarttisi tuommoisten asioiden kanssa painia ;-). Mulle niin sopisi paremmin semmoinen Jimi-tyylinen koulutus: kovaa ja korkealta päin mäntyä, pikku keskustelu, karvat suoriksi ja uuteen nousuun, joskus jopa ennen karvojen suoraksi ravistelua. Mutta nyt pelataan näillä korteilla ja kyllä mä vielä joskus opin tästä tykkäämään. Viimeistään toivottavasti silloin kun se lopputuloskin näyttää vähän toiselta kun Jimin kanssa aikanaan =)