Torstaina tehtiin Iisalmessa tottikset, pantiin se juokseminenkin alulle ja hitaasti vauhtia kiristämällä se näytti välillä jo siedettävältä. No talvella perehdytään tähän syvemmin.

Viikonloppu vieräihti saksalaisia paimenia ihastellessa Oulussa SM-kisoissa ja viikonloppu olikin kylmästä huolimatta todella onnistunut. Kiitos seurasta Pirjo&Minnis!

Tämä viikko on sitten toivuttu edellä mainitusta. Kurkku on kipeä, lämpöä, päähän koskee ja mahaankin sattuu. Taitaa olla joku pöpö iskenyt. Eilen Jaska teki Novalle jäljen jonka kävin hakemassa, ihan onnistunut treeni. Muuten koirat on saaneet vaan olla.

Paavolla viikko on ollut hieman enemmän työntäyteinen. Ma se kävi Kuopiossa päivittämässä rokotukset ja metsällä pikku-beagle on käynyt ahkerasti. Tiistaina Paavo ajoikin elämänsä parhaimpiin kuuluvan ajon: 1,5 h jonka lisäksi selvitti monta isoa hukkaa. Hyvä Paavo, pistää töpöhännät tiukalle!

Loppuun vielä villieläin päivitykset. Karhun paska on löytynyt meidän talosta n. 300 m päästä. Kiva. Lisäksi viikonloppuna oli pikku kyy taas luikerrellut pihatiellä. Karhu ei pelota, kyyt koirien puolesta kyllä. No kohta tulee talvi ja nuokin ötöt menee horrokseen.

Taas on ajettu hyviä jälkiä ja huonoja jälkiä. Ti tein Jimille 3 h vanhan jäljen, kolmella paalulla, serpentiiniä, n. 300 askelta. Ja voi juma me taas painittiin. Viimeistä pätkään (joka sitten sykähdytti ohjaajaa senkin edestä) homma meni aivan käteen ja taas keskusteltiin pitkään ja hartaasti siitä mikä on pienempi paha, jäljestää vai olla jäljestämättä. Sitkeämpi meistä voitti ja palkinto odotti luovuttajaakin jäljen päässä. Loppuun vielä tein 0,5 h vanhaa serpentiiniä ja siinä ei ollut mitään ongelmaa.

Ke sama uusiksi, lähes 3 h vanha, nyt runsailla kulmilla ja yhdellä kaarroksella. Ja tällä kertaa homma sujui kun rasvattu. Yhden kulman pyörähti, muut meni aika tavalla malliikkasti. Oli aika hyvässä tilassa, ei ratkonut ongelmia jaloillaan ja työskenteli voimalla. Tosin pari viettikatkoa tuli, liekö vielä painetta ilmassa enemmän kun pystyy käsittelemään. Itse ohjaajana olin tänään koiralle todella kiva kun homma sujui, koira sai työskennellä aivan rauhassa ja kovasti tuo töitä tekikin.

Jimi on kyllä omituinen koira, se jotenkin toimii kaikessa ihan nurinkurisesti. Esimerkiksi ti jäljellä kun aktivoin sitä pois siitä passiivisuudesta ja tein sille siinä hieman ikävän tuntuista oloa, Jimi vaan väistää kovempaan minuun kiinni ennen kun oikeasti huomaa ettei rauhaa tule. Samaa sillä oli puruissa, se ei mielellään väistänyt kuormasta pois vaan kuormaa kohti. Mistä lie tuollainenkin kertoo, masokismistä? Muutenkin on ollut mukava huomata että koira kestää kouluttamista (ei mitään väkivaltaa, homma toimii ihan henkisellä puolella). Nuo paska-jäljet on kyllä tosi raskaita meille molemmille, sillä en minäkään niistä todellakaan pidä. Mutta yhtä innokkaasti taidetaan molemmat painua kohti aina uutta jälkipaalua. Olen myös muuttanut hieman paalun lähestymistä, enää sitä ei tehdä paketissa vaan  Jimi saa jäljestää paalulle. Toiveena tietysti saada koira tällä tavoin leimaantumaan paremmin siihen jälkeen. No aika näyttää mitä saadaan aikaiseksi.

Nova ajoi eilen parhaan jälkensä koko meillä olo ajaltaan. Ainoa että olen saanut Novalle siirrettyä Jimin keppiongelman eli pari keppiä jäi pilkkopimeässä metsässä. Ei hullummin minulta pariin viikkoon, jälki kyllä maistuu, mutta kepit jäävät. Tänään Nova takoi sellaisen esineruudun, että siinäpä vasta nuoremmille ihmeteltävää. Ruokakuppi ruudun reunalla ja kenties motivaatiota nostattavat harjoitukset ovat tehneet tehtävänsä, kerrassaan upea suoritus alle 2 min. Hienolta näyttää Novan kanssa, kunhan vaan ne kepitkin alkaisivat nousta kaikki...

Onneksi vähän ahkerampi treenaaja. Nyt tämä kirjoittelu on jäänyt meiltä vähän vähemmälle, osaksi sen takia että olen vähän miettinyt kuinka tätä jatkossa kirjoittelisin. Ehkä kuitenkin jatkan samaan tyyliin kun tähänkin asti, itseäni vartenhan tätä ensisijaisesti teen.

Korviini on kantautunut huhuja, joissa minunon epäilty olevan koiraani tyytymättömäksi sen takia, että blogissa on lueteltu taatusti jokainen virhe, jonka itse olen Jimin suorituksissa treeneissä tai muissa tilanteissa huomannut. Tämä ei kuitenkaan ole asianlaita vaan oikeasti olen Jimiin niin tyytyväinen, että jos te sen tietäisitte niin tukehtuisitte ällötykseen. Kaikki mitä ei ole erikseen virheiksi lueteltu ovat sujuneet siis mielestäni hyvin. Ja jos joku asia ei suju niin hyvin kun Jimi pystyy minun koulutuksellani suorittamaan, se on lueteltu virheeksi. Kaikki virheet luettelen itseäni varten, koska minäkin luen näitä kirjoituksia jälkikäteen (ja huomaan nämä useat kirjoitusvirheet, mutta en ole jaksanut niitä korjailla ;-) ). Joten voi huokaista helpoituksesta, Jimi on minusta huippupiski, se ei mielestäni suuremmin kärsi meillä asumisesta ja siitä ihan oikeasti tykätään valtavasti vaikka kaikki ei yleensä ihan nappiin sujukaan. Mutta totta on myös se, että me otetaan kumpikin tämä harjoittelu ihan työntekona ja se on meille vakava asia, hyvässä ja pahassa, joten kaikki tehdään täysillä, niin hyvin kun osataan ja suurella sydämellä. Ehkä tämän takia ne onnistumiset ja epäonnistumiset tuntuvat myös niin suurilta, että tämäkin blogi on varmasti välillä yhtä tunteiden vuoristorataa. Pyrin kertomaan koirastani niin realistisesti kun ihminen voi omastaan kertoa, mielestäni Jimin huonot puolet eivät tee siitä huonompaa koiraa, ne ovat vaan ominaisuuksia, jotka pyrin huomiomaan meidän rajoja asetellessa. Enkä suinkaan syytä epäonnistumisista koiraa vaan tiedostan myös oman vajaavaisuuteni ohjaajana, tästäkin asiasta voi huokaista helpotuksesta.

Mutta sitten itse asiaan eli treeneihin. Jälkiä ollaan ajeltu, saatu ongelma kerran treeneissä esiin ja melkoisen painimisen päätöksellä sitä korjattua. 3,5h vanha vesisateeseen tehty (välillä kaatamalla) jälki toi vihdoin epävarmuuden esiin treeneissä ja ongelmaa päästiin kouluttamaan. Hienoa hienoa, vaikka itse kouluttamistilanne olikin ehkä aika kamalan näköistä. Päätin tehdä Jimille tukalan olon jos se ei jäljestä, vielä tukalamman kun mikä sillä oli jäljellä. Ja niin kauan painittiin kunnes todella hermostunut ja sillä hetkellä varsin haluton koira kokosi palikat päässään ja alkoi jäljestämään niin kuin minä tiedän sen osaavan.

Tekniikasta on nyt hitusen karsittu, harjoitusjäljistä pyritty tekemään todella hankalia ja aloitukset ovat poikkeuksetta tyhjiä. Kenties tämä tuottaa tulosta, ensi kesänä se sitten nähdään.

Tottiksessa on erityishuomiossa ollut se viretila kentällä. Kimppatreeneissä Jimi tuodaan norkoilemaan kentän laidalle kuten koetilanteessa, se otetaan siitä hallintaan ja tehdään pätkä seuraamista, jossa olen nyt pari kertaa vain vaatinut ja palkannut sitten kehuilla. Sitten kokeenomaisesti jatkuu liikkeestä istumiseen, jossa olen käyttänyt pakotetta ensimmäisellä käskyllä, jotta istumisesta saataisiin nopea. Ilmeisesti pakote on ollut vaan hieman riittämätön, koska koira ei ole istunut maahan asti samaa tahtia vaan on alkanut lopussa löysäillä. No tätä pyrimme korjaamaan. Esteitä on myös kouluteltu ja ne ovat sujuneet ongelmitta. Noutoa pienellä kapulalla ja mäkläystä ei ole ilmennyt. Ja kun Jimi vielä viime treenien päätteeksi meni eteenmenossa ekalla käskyllä suhteellisen nopeasti maahan tuntuu se koko koesekoilu Oulussa lähinnä huvittavalle. Nooh, oppia ikä kaikki =).

Lisäksi Jimi pyöräytti pitkästä aikaan hakutreenit Jaskan toimiessa ohjaajana ja maalimiehenä olivat Tomi, Mirka ja Titta. Ihan kivasti se sujui, Jimi tykkäsi hommasta. Tosin maalimiesten sanoja lainatakseni se ei ole pätkääkään kiinnostunut siitä löytyneestä ihmisestä, ainoastaan se ruoka kupissa on asia joka Jimiä haussa kiinnostaa. No motiivinsa kullakin. Tällä kertaa Jimillä oli neljä ukkoa joista kolmella ekalla suora palkkaus ja vikalla ilmaisu. Suorapalkkauksia yritetään nyt suosia, koska se etsiminen on Jimin huonoin osa-alue. Ilmaisu oli taas ihan kunnossa.

Huh, jopa oli taas viikonloppu. Lauantaina osallistuimme alaosaston tasontarkastuspäivään jäljen ja tottiksen osalta. Jäljellä ongelmat tiedettiin FH:n perusteella, mutta kyllä vaan taas turpiin tuli että tukka heilui, koiralla ja omistajalla =(. Minä en käsitä tätä yhtälöä, kotona Jimi ajaa elämänsä parhaita jälkiä lähes järjestäin. Se on ajanut jälkiä, joista en ole huomannut lähes ainoata virhettäkä, se on itsevarma, Jimiksi hyvässä vietissä ja tekniksesti homma on kunnossa. Mutta mitään noista se ei ollut taas launtaina vieralla pellolla ja vieraan tekemällä jäljillä.

Itse suorituksesta ei ole paljon kerrottavaa, katastrofi. Jimille tehtiin kaksi lyhyttä jälkeä, jotta se saa treenata paalulta lähtöä ja molemmat olivat surkeita räpellyksiä, ensimmäinen täysi kaaos. Jäljen jälkeen palautetta kuunnellessa, pään lyödessä totallisesti tyhjää ja yrittäessäni keksiä vastauksia kysymyksiin ajattelin suoraan sanoen vaihtaa lajiksi pitsin nypläyksen. En sillä, että kouluttaja olisi ollut väärässä, hän arvioi Jimit sen päivän perusteella ja Jimi todella ansaitsi tuolla kaiken mitä meille tuli. Mutta kun minä tiedän ettei se ole koko totuus. Mutta kuinka sitä menet sanomaa, että kyllä se kotona osaa, heh heh. No kotimatkalla puolenyön kieppeillä piti vielä soittaa Pirjolle ja laatia tulevia treenisuunnitelmia kuinka tätä vyyhtiä aletaan purkaa, lajin vaihto ei siis vielä kuitenkaan ole ajankohtaista. Kun tätä paloa hommaan ei koiralta näytä tappavan edes elävältä hautaaminen niin ei ole reilua ohjaajalta märehtiä epäonnistumisia liian pitkään.

No ongelma on, sitä en voi kieltää enkä ole edes koskaan yrittänytkään. Toinen ongelma on ongelman esiin saaminen. Tänään käytiin tekemässä koirille jäljet aivan uusilla huonoilla pelloilla. Jaska teki Jimille ehkä 300 askelisen jäljen, jonka puolessa välissä oli kissanruoka, jolla palkkasin Jimit ja 20 askeleen päässä uusi paalu, mistä jatkettiin matka loppuun. Jälki vanheni sen aikaa kun minä tein Novalle metsäjäljen ja kävin ajamassa sen. Ja arvatkaa millainen Jimi minulla oli tänään jäljellä. Itseäni lainatakseni "se on itsevarma, Jimiksi hyvässä vietissä ja teknisesti homma on kunnossa". Pelto oli koiralle uusi, todella vaativa valtavine urineen sekä kamaline kasoineen kuollutta heinää. Jälki oli ensimmäinen Jaskan ikinä Jimille tekemä peltojälki ja mitään merkkejä eilisestä katastrofista ei ollut ilmassa. Huoh, tämä on raskainta, kuinka treenaan ongelmaa jos en ensin saa sitä treeneissä esille.

No toimintasuunnitelma on tällä erää seuraavanlainen. Teen Jimille motivaatiota nostattavia jälkiä tämän viikkoa, käydään Pirjon luona ajamassa jälki, joka on Pirjon tekemä ja tarpeeksi vanha ja katsotaan sitten mitä tehdään. Lisäksi suunnitelmissa on tutustua luontaistuotekaupan jännitystä vähentäviin rohtoihin, jotta oma ohjaamiseni muuttuisi enemmän harjoitustilannetta vastaavaksi. Joka tapauksessa ei ole pahaksi saada koiraa nousemaan vietissään näin syksyä kohta, tekee ihan hyvää kevään pohjia ajatellen.

Tottiksessa keskityttiin lähinnä ohjaajan ohjaamiseen, etenkin käännöksissä. Oman kääntymistavan muuttaminen osoittautui melkoisen vaativaksi hommaksi. Kokeilin myös Jimillä esteet, tällä kertaa ei huomauttamista. Kokeen jälkeen torstainahan se raukka ei uskaltanut tulla enää hyppyä takaisin luvan kanssakaan kun sai köniinsä sen tarjoamisesta myös a-esteen paluuseen. Noh Jimille tekee aina välillä havahtua huomaamaan, että on ihan hyvä kuunnella mitä sanottiin eikä vaan toimia sen mukaan mitä ensimmäisenä silmiin sattuu sattumaan.

Sunnuntai vietettiin Äänekoskella osaavia koirakoita SM-kisoissa ihastellen. Upeita suorituksia, mutta on niissä omat vikansa niissäkin. Jimille tyypillisiä virheitä (pieni hidastelu noudon palautuksen ja luoksetulon lopussa, touhukkuus, hidas istuminen) näkyi myös usealla koirakolla, en siis olekaan ainoa joka ei osaa noita asioita koiralleen kouluttaa. No toisaalta katkerasti mielessä on Jimin (ja minun) ansaitsemat 79 p viime sunnuntailta, joten meidän koetilanne sisältää sitten nuo pienet virheet ja tukun niitä isompiakin. Voi jeesus, pitkin mennä sitäkin vielä ajattelemaan...

No ettei tämä blogi ole vaan aivan kamalaa valitusta itsestäni ja koirastani niin laitetaan vielä kiitosta Jimille loppuun. Se on oikeasti minusta maailman paras koira, minulle maailman paras harrastuskaveri ja oikeasti tämä aamuna kun kiskoin vaatteet päälle Äänekoskelle lähtiessä ja katsoin koiraa, joka oli (muutaman tunnin yö unien jälkeen kun ne la treenit venähti su puolelle) jälleen 100 % valmis lähtemään tekemään ihan mitä vaan käsketään niin en voinut tuntea kun kiitollisuutta, että juuri Jimi on minun koira. Silloin kun ohjaajan motivaatio on vähän laskusuunnassa saa koira omalla motivaatiollaan tuettua myös ohjaajaa, ei voi yhdeltä koiralta enempää vaatia. Tai no voisihan siinä olla enemmän sitä ja vähemmän tätä... ;-). Onneksi Jimi ei osaa pitää blogia, en haluaisi lukea sen arvosteluja minun taidoistani ohjaajana ja kouluttajana, voisi tämäkin kirjoitus näyttää suorastaan kohteliaisuudelta sen rinnalla =).

Valtavaa kokeiden jälkeistä masennusta ei ollut ilmassa, vaan häntä nostettiin heti maanantaina pystyyn ja elämä jatkuu. Mukavan piristyksen arkeen on tuonut Jimin äippä Nova, joka tuli sunnuntaina tuliaisena kyläilemään ja treenailemaan meille. Novan kanssa on yhteistyötä viritelty, ruutua tehty ja hyppyjä viritelty. Viikonloppuna rynnistetään sitten metsään jäljelle.

Myös Jimi on saanut treenailla, lomaa ei herunut. Keskiviikkona Jimi kävi tekemässä ruudun, joka sujui taas hienosti. Ruokapalkka on todella tehnyt ihmeitä, jälleen kolme esinettä pariin minuuttiin. Hienoa hienoa! Torstaina Jimi kävi Iisalmessa pitkästä aikaan vääntämässä pelkkää tottista. Yritän muuttaa treeniä hieman kokeenomaisemmaksi, kenties koira ei olisi ihan niin ylivireinen kun tilanne ei olisi niin outo (toiveajattelua kenties). No aloiteltiin kokeenomaisuus pehmeästi eli toin Jimit kentän laidalle norkoilemaan kun Pirjo&Jörö teki tottista. Jörön mennessä paikallaoloon kävin ilmoittautumassa Jimin kanssa ja sitten ei muuta kun kaaviota tekemään. Seuraamisessa harjoittelin itse askeleiden laskemista. En hakenut mahdollisimman hyvää seuraamista, lähinnä siedettävää taas aluksi hieman ylivireiseltä koiralta. Loppuakohti parani, paljon parempi kuin sunnuntaina. Palkkaa ei herunut seuraamisesta, ainoastaa kehut, ja sitten ruvettiin työstämään istumista. Liikkeestä istuminen on Jimin huonoin jäävä liike ja koska tiesin sen istuvan hitaasti annoin pakotteen jo ensimmäiseen istumiseen. Sen jälkeen pari istumista ilman pakotetta, toinen oli hyvä ja kolmaskin ihan kiva. Siitä palkka ja esteiden kimppuun.

Sunnuntainahan Minniksen kanssa Jimille kerrottiin että jos A on suoritusvuorossa niin hypyn kautta ei todellakaan tulla takaisin. Ja Jimi oli oppinut sen niin hyvin ettei uskaltanut enää suorittaa koko hypyn paluuhyppyä. No nyt sitten kerrottiin, että sen esteen yli tulet minkä esteen yli menet. Lauantain treenit näyttää mitä tästä käteen jäi, nyt Jimiä on kuitenkin selvästi saatu kosketettua esteellä, jospa se liittäisi niiden suoritukseen vaikka jonkinlaista ajatustoimintaakin ;-). Loppuun saatiin onnistuneita suorituksia molemmista esteistä, eiköhän tämä tästä, koulutellessa.

Katsotaan nyt mitä uusi treenityyli saa aikaan. Kokonaisuutena olen kyllä suorituksiin tyytyväinen, vähän suurpiirteistä se tuolla tyylillä on, mutta talvella sitten voidaan taas kotona siirtyä pilkun viilaus -harjotuksiin.

Jimillä meni alkuviikko valmistellessa sorsanmetsästyksen aloittamista ensi viikkoa varten. Noutajan taitoja ei kyllä ole ehditty treenailla ollenkaan, no hauskoja ulkoilupäiviä on koiralle luvassa ensi viikolle, tulee saalista tai ei.

eli tarina siitä mitä kaikkea voi mennä pieleen aloittelevan koirakon koeuralla ;-). Kesän tiukka koeviikonloppu on on nyt pidetty ja hyvällä omalla tunnolla voi sanoa, että meidän räpellykset olivat kamalia, mutta ehkä tämä(kin) vastoinkäyminen pitää ajatella kasvattavaksi kokemukseksi.

Lauantaina sain paikan Joensuun FH-kokeeseen. Jäljet ovat sujuneet todella hyvin, olen ollut itsekin yllättynyt kuinka hyvin olen saanut hommat Jimille opetettua. Pieni toive koularista sydämessä siis ajelimme Pirjon kanssa Joensuuhun ja valtavassa paniikissa homma alulle. Jimi sai jäljen nro 1, juuri sen mitä en toivonut, koska en ollut koskaan aiemmin edes nähnyt FH-koetta. No koira paalulle, tutisevalla äänellä käsky jälki ja Jimi lähti matkaan vain tavoittaakseen suuren epävarmuuden n. 6 metriä päässä. Jimi oli totaalisen ulalla mitä siltä haluttiin, yritti kovasti, mutta ei vaan kertakaikkiaan tiennyt mitä tehdä. Lähetin koiraa uudellleen ja uudelleen kunnes tajusin että tämä on tässä jo homma puhallettiin poikki. Rauhoittelin jo aivan paiseessa olevaa koiraa, sain sen jäljelle ja se ajoi aivan paniikissa varsin räpeltäen jäljen loppuun. Tuomari kuitenkin kehui ensimmäisellä suoralla koiran jäljestystä ja sanoi, että hyvin näkee, että koira osaa jäljestää. Se ei vaan osannut ottaa paalulta vieraan jälkeä, Jimin uran aikana sille on vain tehty yksi vieraan jälki ja siinäkin on ollut makkaraa alussa.

Missä siis on menty pieleen. Mahtavia harjoituksia seuraa surkea epäonnistuminen. Asiaa pitää vielä pohtia, kysellä viisaammilta ja miettiä. Itselläni on tällä hetkellä tuntuma, että vieras ja vanha jälki saivat koiran liian epävarmaksi, se ei pystynyt jatkamaan vaikka treeneissä ei ikinä ole ollut tuollaista ongelmaa. Pettymys oli kova, mutta koiran koulutustaso ja se missä lisää treeniä paljastuivat kyllä varsin selvästi. Tekniikan Jimi kyllä osaa ja viettitaso on riittävä jäljen loppuun asti. Nyt vaan pitää keksiä keino saada kaikki palaset vielä varmemmin loksahtamaan kohdalleen. Vaikka alusta oli mielestäni hyvä ja tuomari kiltti ja mukava vain yksi koira sai kokeessa koulutustunnuksen. Ei siis oltu päivän ainoita epäonnistujia.

Jimi paineistui jäljellä todella pahasti. Se oli paineessa vielä koko illan, yritti mielistellä minua jne vaikka en suuttunut tai hermostunut siihen missään vaiheessa. Enkä tarkoituksella osoittanut sille etten ole tyytyväinen, eihän tuo koiran vika ollut. Koko ilta meni kuitenkin mielistellessä ja näki että koiran oli vähän tukala syyttä olla, toisten en halua koiraani moiseen tilanteeseen laittaa =(.

No koska päätä on hauskaa hakata seinään menimme sunnuntaina Ouluun jälkikokeeseen,jossa oli tottiskarsinta. Vaikka tottista ei olla juuri ollenkaan treenattu olin ihan luottavainen tämänkin suhteen. Mutta tulos osoitti sen ettei takki auki ole Jimin kanssa vara lähteä riehumaan. En taas saanut Jimiä oikeaan mielentilaan, se nuuski paikallaolossa, jota ei koskaan tee treeneissä, seuraaminen oli kamalaa, jäävissä se otti oikeat asennot, kuitenkin hitaasti, tasamaanoutoon olin tyytyväinen, hyppynouto meni aivan penkin alle, a-esteen kiersi hypyn kautta, eteenemenossa ei mennyt maahan ekalla käskyllä.

Sitten kootut selityksen moisiin mokiin. Seuraamisessa viretaso liian korkea ja ohjaaja oli kävellyt kun lamaantunut =(. Lisäksi unohdin mennä henkilöryhmään=((. Jäävissä sama homma ja toki niitä ei ole kamalasti treenattukaan. Lisäksi Jimi ei osaa seurata juosten, joten sen on vaikea ottaa asento nopsaa siitä pomppimisesta. Hyppynouto meni kosketuksilla, mutta palautuksessa kamalaa mäkläämistä. Minä nohevana päätin napata kapulan nopsaan ettei tuomarin tarvitse katsoa sitä mäkläämistä ja sieppasin kapulan vauhdista. Sitten tulee se vaihe kun koira pyydetään perusasentoon ja mitä tekee ohjaaja, antaa käskyn "nouda". Ja mikä uskomattominta, Jimi kuunteli ja alkoi etsiä noudettavaa =(. Olin typertynyt omasta ohjaamisestani että en osannut edes korjata hommaa. Vihdoin aikansa poikkoultuaan Jimi tuli itse perusasentoon.

Ohjaaminen oli surkeaa, olin todella pettynyt itseeni. Jännitys vei tällä kertaa ohjaajasta todella voiton =(. No ohjaamaan ei taida oppia kuin ohjaamalla. Ehkä minäkin vielä opin laskemaan askeleet, muistamaan kaavion ja antamaan käskyn. Ja jännittämään vähän vähemmän. Jimi teki niin kuin se on koulutettu ja mihin se minun antamalla paineella pystyy. Jos molemmat pystyisivät hieman rentoutumaan tulisi pisteitä vähän enemmän. Tällä kertaa säälittävät 79 pistettä =(, tosin mikäli Jimi olisi tullut a:n yli eikä hypäänyt tai olisin sanonut seuraa enkä nouda niin olisi päästy sentään maastoon. Nyt karsiuduttiin jaetulla ensimmäisellä sijalla pois maastosta.

No mitä tästä opimme, Jimiltä paloi tälle viikkoa lupaillut lomat ja treenaamista jatketaan. Vaikka viikonloppu oli kamala katastrofi oli mukava huomata ettei kukaan kuollut vaikka meillä meni hommat totaalisen pieleen. Ei auta kuin oppia virheistään, tarkastella treenejään ja yrittää uudelleen. Eiköhän se päivä paista vielä risukasaankin.

Jimin kanssa palasimme vielä kerran Kuttukuun lammastilalle Vehmersalmeen katsomaan noita kauhistuttavia elukoita. Paimennus on kyllä ollut meille siitä masentava laji, että mitä enemmän sitä on "treenattu" sitä huonommin se  näyttää sujuvan. Jimi on kertakaikkiaan päättänyt että lampaat kiinnostaa ja pelottaa ja siitä seuraa melkoinen sekamelska josta on harmonia kaukana. No yllätyksenä tuo asia ei parin aiemman kokeilun jälkeen tullut, tosin toivoisi että se pikkuisen olisi pystynyt asettumaan. Turhauma oli käsinkosketeltava ja Jimi esittelikin paimenessa kaikki sijaistoiminnot joita koira pystyy keksimään. Muut briardit sen sijaan väläyttelivät rauhallisempaa tyyliä ja varsin onnistuneita suorituksia nähtiin. Viikonloppu oli kokonaisuutena kuitenkin todella mukava, seura oli hauskaa, ruoka hyvää ja säätkin kohtalaiset. Kiitos monista nauruista Minnis, Satu&Mika, UM, Sini sekä Karo&Matti. Ensi vuonna uudelleen jos vaan jostain saan toisen koiran ;-).

No mutta meille antoisampi osuus oli leirin varsinainen treeniosuus. Perjantaina saapuessa tein Jimille pellolle jäljen joka meni alussa hieman ylivireisesti, suullisen kehoituksen jälkeen kuitenkin laski sopivasti hieman paremmin teknistä taitamista vastaavalle viretasolle. Pari pikku hapuilua kulmassa, muuten ihan mukiin menevä suoritus. Olisin toivonut koiran työskentelevän keskittyneemmin.

Lauantaina tein Jimille jäljen, pelkkä suora johon Minnis tallasi kolme harhaa. Taas onnistunut suoritus, jotain ihmeellistä pellossa kuitenkin oli sillä koira esitti varsin teatraalisen väistöliikkeen jatkaen kuitenkin jäljestämistä. Itse harhoihin ei kuitenkaan reagoinut, hyvä hyvä. Lauantaina päätimme hämmentää pakkaa lisää ja teimme pellolle ruutuharjoitukset. Ja melkoisia suorituksia siellä nähtiinkin varsin hämmentyneiden koirien toimesta. Monet naurut sai nauraa raukkojen torveiluja katsellessa. Jimi kuitenkin onnistui tekemään Jimiksi aika kivan treenin. Ekaa esinettä haetutti reilun minuutin reippaalla laukalla, mutta kun esineestä huomasi pääsevänsä kissanruokapurkille nousivat loput kohtuullisen ripsaan. Hienoa hienoa!

Sunnuntaina ei järkyttävästä väsymyksestä huolimatta sisu antanut periksi jäädä nukkumaan kun olin päättänyt jäljen sunnuntaina ajaa. Tein n. 550 askelta pitkän jäljen, johon ruokaa tuli vain muutamaan kohtaan eli n. sata askelta oli aina makupalojen välillä ja kaksi esinettä. Se sujui myös ihan kivasti, viimeisessä kulmassa vähän tarkasti väärään suuntaan, mutta korjasi sitten kohtuullisesti. Tämä oli Jimin ensimmäinen vähäruokainen peltojälki, joten olin todella tyytyväinen ettei se vaikuttanut vauhtiin tai motivaatioon mitenkään.

Viikonloppuna kaikki muut paitsi ne varsinaiset treenit (=paimennus) olivat ihan onnistuneita. Alkava viikko on vielä ohjelmassa tiukkaa treeniä, katsotaan jos  ensi viikolla pidettäisiin vaikka vähän kesälomaa. Saa nähdä maltetaanko ;-)

Jihuu, jana ja esineruutu kuuri tuotti toivotun tuloksen tänään, kuurin päätöspäivänä. Ensin tekaisin pari janaa ja tällä kertaa muistin jarruttaa Jimiä liinasta jo heti. Homma toimi, koira eteni rauhallisemmin ja suoraan, nosti hyvin jäljen ja jäljesti narupallolle. Nappisuoritus, ei moitittavaa. Toinen jana vielä rauhallisemmin, harmittavasti vaan takajälki. No se ei kamalasti itketä, nyt saatiin oikein onnistuneet janat. Tämän voi hyvillä mielin jättää loppuviikoksi hautumaan.

Sitten loistofiiliksillä ruutuun, tällä kertaa tarkoitus palkata joka esineestä. Koeruutu, kolme esinettä ja kolme haetutin. Ja jopas sekin luisti tällä kertaa. 1,5 min ja kaikki esineet oli kerätty. Tämä oli myös taatusti Jimin elämän ensimmäinen ruutu jossa se ei ehtinyt käydä ollenkaan toisessa takakulmassa =O. Juokseminen oli kokonaan poissa, Jimi reagoi loistavasti esineisiin ja haki niitä aktiivisesti jo heti lähetyksen jälkeen. Kyllä oli koira palkkionsa ansainnut. Ei voi kaverilta enempää vaatia.

Taas kerran se nähtiin, ajatuksen kanssa treenaamalla ongelmat alkavat selvitä. Lisäksi olen pitänyt varsin toimivana tätä kuuriluontoista treenaamista. Toistoja tulee tarpeeksi riittävän lyhyen ajan sisällä, edistystä tapahtuu. Huomenna nokka kohti pelto, humputtelut riittää ja nyt keskitytään taas töihin. Mutta tämän illan saa vielä hekumoida nappiin menneissä treeneissä, upeaa!

Nyt ollaan oltu treeneissä ahkeria, bloggailu näyttää sen sijaan vähän jääneen.

Lauantai alkoi mukavasti aamuisella äksidentillä Jimin ja Dinon välillä jonka seurauksena Jimillä on reikä toisessa lonkassa. Kun jälkitreenit Vieremälle Pirjon luokse oli kuitenkin sovittu päätin ottaa riskin ja pakkasin vain hieman linkkaavan koiran autoon ja lähdin matkaan. Kun olin perillä 1,5 h myöhemmin autosta ulos tulikin jo kolmijalkainen koira. Haava ei kuitenkaan näyttänyt erityisen pahalta, joten se putsattiin ja Jimille annettiin särkylääke, että saa lihakset rennoiksi. Reilun tunnin odottelun jälkeen koira näytti ihan normaalille ja uskalsin tehdä myös Jimille jäljen, onneksi kyseessä oli noin rauhallinen laji, muuten olisi jäänyt treenaamatta.

Itse jälki meni ihan hyvin, kovin pitkä se ei ollut, mutta sisälsi taas vähän uutta nimittäin lehmät laitumella. Lehmiin ei juurikaan reagoitu, hieman paineistumista taisi tulla kaarteessa ja esineen jälkeen viimeinen kulma ei mennyt ihan nappiin, mutta Jimi sai kehuja keskittyneemmästä jälkityylistään. Joten jotain tässä on varmaan osattu tehdä oikein =).

Sunnuntaina alkoi sitten esineruutu ja jana kuuri. Sunnuntaina tehtiin parit treenit molempia ja eilen yhdet. Janat eivät ole häikäisseet, pitää hieman muuttaa harjoitusta rauhallisemmaksi kun Jimi on turhan täpinöissään touhussa eikä tarkenna minusta riittävän hyvin jälkeä janalta vaan hakee aika tavalla ilmavainun perusteella. Eteneminen on parantunut koko ajan, nyt hiotaan todella tuota jälkeen reagoimista ja tarkentamista.

Esineiden kanssa on taas painittu. Sunnuntaina mukaan otin kissanruoka palkkion, näytin Jimille mitä minulla odottaa etulinjalla, pistin purkin maahan ja laitoin matkaan. Lisäksi yritin puuttua siihen lenkkeilyyn täpäkästi. No puuttumista en ole oikein osannut toteuttaa, mutta ruokapurkit ovat ilmeisesti tuoneet tulosta. Sunnuntain ruuduissa ei vielä kehumista, mutta eiliseen ruutuun olin todella tyytyväinen noin Jimin ruuduksi. Kaksi esinettä nousi ihan mukavalla reagoinnilla ja palkka niistä tuli ja paljon kehuja. Joten ei muuta kun jatketaan harjoitusta =).

Keskiviikkona kävin polkaisemassa Jimille sen pisimmän peltojäljen ikinä. Pituutta oli n. 1000 askelta, kulmia 7 ja esineitä 4 kpl. Samalla testailin jäljestämistä 10 m liinan päästä kun normaalisti ajan huomattavasti lähempää, n. 3-5 m päästä. Alku sujui ihan hyvin ja koko jälki sisälsi positiivisia elementtejä. Kuitenkin kulmat olivat vaikeita kun olin tuolla 10 m päässä. Ilmeisesti touhussa ei ollut silloin tarpeeksi painetta, jotta koira malttaisi tehdä tarpeeksi huolellista työtä. Kaksi kulmaa ajoin kympistä eikä kumpikaan ollut mikään maailman paras. Toisella kerralla koiran tarkastellessa turhan korkealla kuonolla puutuin sitten topakasti asiaan ja jälki ajettiin loppuun varsin hyvässä yhteisymmärräksyssä.

Torstaina sitten katsottiin mitä edellisenä päivänä oltiin kylvetty. Tällä kertaa jälki oli vain 500 askelta ja kulmia oli 5 kpl. Esineitä oli kaksi. Nyt ei ollut kulmissa ongelmaa, ajoi kympistä tai ei. Koira kuitenkin työskenteli halukkaasti, tarkasti ja keskittyneesti, joten edellisenä päivänä ei siis oltukaan kaivettu verta nenästä vaan päinvastoin, Jimi taisi olla muistutuksen tarpeessa.

Illalla nurmikon niiton ohessa kokeiltiin myös pari noutoa kaksikiloisella ja ne olivat Jimin normaalisuoritukset: ravaa pari viimeistä askelta, mutta mäkläystä ei ilmennyt. Tosin pientä jännitettä hommassa taisi olla sillä ekalla kerralla kapulaa nostaessa Jimi päästi pienen murahduksen suustaan. Niin ja irrottanut se ei ekalla käskyllä. No eiköhän se tästä taas, kun raukka huomaa että ei me jakseta painiksi joka kerta laittaa.